I MISS YOU LIFE, I HATE YOU FUTURE

Tämä kevät on ollut elämäni sekavin ajanjakso. Älkää ymmärtäkö väärin, syksyyn verrattuna elämä on ollut jopa raivostuttavaan asti aikataulutettua ja rutiininomaista ja bussit kulkevat ajallaan. Arki rullaa tavanomaiseen tapaan, mutta omat elämänsuunnitelmat tekevät kärrynpyöriä, äkkijarrutuksia ja kuperkeikkoja. Joka kerta, kun yksi asia on selkeytyy, seuraava ottaa tehtäväkseen pistää paketti sekaisin.

Nyt pitäisi malttaa odottaa hetki, antaa asioiden tasaantua itsestään. Voi kun se on vaikeaa! En edes osaa istua sohvalla, kyykkiä jumpassa tai juoda viiniä ystäväseurassa antamatta ajatusten juosta. Mun pääkopassa on ikuinen maraton! Toivottavasti saavutan tänä viikonloppuna maalin. Olisi kiva löytää aikaa ystäville, blogille ja ehtiä shoppaamaan. Edes sukkahousut töihin!

Parasta tässä on, että mitä tahansa tapahtuukin; voi käydä ainoastaan hyvin tai hiton hyvin.

Kesketystä peläten, ykköspokaalista haaveillen

HAIDI

(Alla vappu ja turvonnut tyttö)